Päätin nyt nopeesti tehdä tällaisen pikapostauksen kännykällä. En ole ennen kännykällä postausta tehnyt, ja katotaan nyt miten asettelu menee. Huomenna lähden jo 13.00 YChen, joten sunnuntaina tai maanantaina tulee seuraava postaus.
Kävin eilen Oulussa, ja siellä oli ne muutama tuhat (?) ruusua, joten otin siellä sitten kuvia niistä. Tuossa muutamia onnistuneita otoksia:
Sen jälkeen käytiin vielä nallikarissa hakemassa mun veli ja sen kaverit Edenistä. Auringonlasku oli tosi kaunis, mutta ei käyty siellä ihan rannassa asti.
Mun reppu muuten saapui, vihdoin ja viimein :). Laitan kuvan siitä sitten vähän myöhemmin. Mutta nyt mun pitää alkaa nukkuun että jaksan huomenna :P. Se viime postauksen pyyntö on muuten vielä voimassa, jos tiedät/keksit jotain positiivisia lauseita, laulunpätkiä, ihan mitä vaan ni sano. Suomeksi tai englanniksi, pitkiä tai lyhyitä, kirjottelen niitä tohon vihkoon :).
Anteeksi en ehtinyt eilen kirjoittaa, mutta nyt pitäis saaha postaus kasaan :). Nuo kuvat otin eilen kun olin Murun kanssa lenkillä, aurinko oli juuri laskemassa.
Sain äitiltä eilen tollasen vihon. Koska kannessa lukee People Need Joy, ajattelin alkaa keräämään sinne kaikkia positiivisia lauseita, ajatuksia, tekstipätkiä, ihan kaikkea. Englanniksi tai suomeksi, pitkiä ja lyhyitä tekstejä. Ajattelin kans että kaverit saa kirjoitella sinne jo huvittaa. Viikonlopuksi lähden Keuruulle YChen (Youth Celebration) ja otan tuon sinne mukaan. Koska on aika iso kaveriporukka mukana, niin luulen että tuo saadaan hyvälle alulle. Mutta kommentoikaa kommenttiboksiin mitä kirjotan tonne, keksikää vaikka jotain pienia asioita mitkä teitä ilahdutti tänään.
Ehkä mun pitäs muutenkin alkaa ajattelemaan vähän positiivisemmin. Joka päivä tajuan kuinka negatiivisesti mä ajattelen :D. Pitäs joka päivä keskittyä sellasiin pieniin asioihin mitkä antaa hyvän mielen. Se voi olla aika vaikeeta, mutta pitää yrittää. Tietysti välillä tuntuu siltä että voisi hypätä kalliolta alas tai kaivautua peiton alle ja jäädä sinne.
Itse pyöräilen kouluun joka päivä 6km suuntaansa. Ja en tiedä mistä se johtuu, mutta aina, siis ihan aina on vastatuuli. Kreetta jotakin selitti siitä että osasyynä siihen on meri ja ilmavirtaukset, mutta arvatkaa tajusinko mitään :D. Bussilla alan kulkemaan kun ilma jäähtyy johonkin 5 asteeseen (?). Kumminkin, sitten istut koulussa neljään tai kolmeen asti, ja taas poljet 6 kilsaa kotiin. Kotona on pikkuveli ja sen kaksi kaveria, ja ne huutaa samalla kun pelaa Black Opsia. Ruokaa ei ole muuta kuin paahtoleipää, tai sitten pitää alkaa tekemään jauhelihakastiketta. Läksyt tekemättä, ja niistäkään ei tajua mitään. Sitten hoksaa että ei ole soittanut soittoläksyjä ja kohta on seuraava tunti. Syöt vähän lisää, tulee läski olo ja haluaisi lähtä lenkille. Ei jaksa, ja jää itsesäälissä kieriskellen sohvanpohjalle katsomaan Foxin reality sarjoja ja selaamaan twitteriä.
Aikalailla noin se menee. Päivittäin samat rutiinit, ajatukset, ja mikään ei muutu. Pitäishän tässä jotain tehdä. Ehkä voisi aloittaa sillä että muuttaa ajattelutapaa. On mukava pyöräillä kouluun kun siinä herää kunnolla samalla ja kai siitä on jotain liikunnalista hyötyäkin. Koulussa näkee kavereita, ja joskus on mukavaa oppia jotain uutta. Kun pyöräilee kotiin, voi mennä rauhallisempaan tahtiin ja nauttia hyvästä säästä, tai sitten virkistävästä tihkusateesta.
Jotain tuollaista. Kaikessa on jotain positiivista, pitää vain vähän keskittyä. En tarkoita että aina pitäis olla ilonen ja positiivinen. Eihän kukaan jaksa olla sellanen. Mutta aina välillä pitää muistaa miettiä niitä hyviä asioita.
Ensinnäkin voisin kysyä että mitä mieltä olitte tosta viimesimmästä postauksesta? Tai siis kannattaako mun tehä noita ton tyylisiä postauksia? Saatte kertoa mielipiteenne ihan ilman anteeksipyyntöjä. Mutta kumminkin, tänään ei juurikaan mitään uutta. Huomenna tuskin ehdin postata mitään, enkä luultavasti ylihuomennakaan. Nyt mun pitäis alkaa tekeen läksyjä ja kaikkee tällasta, mutta ajattelin jotain tänne kirjoitella :).
Sain tilattua repun Zalandolta. Nyt odottelen että se tulisi postissa. Pelottaa vain, että se on liian pieni. Ensiviikon puolella se nähdään :). Koulussa muuten mennyt ihan hyvin. Tunnit pitkästyttää jo nyt, ja unenpuute on aika rasittava tunne. Huomenna mulla ois pääsykokeet pianonsoiton klassiselle puolelle, ja ajattelin soitta Yiruman River flows in youn, ja sen Hachiko - tarina uskollisuudesta tunnusbiisin. Yiruman kappale on aika tunnettu ja ehkä vähän tylsä, mutta sen nyt osaan kohtalaisen hyvin.
+ Soitan ton Hachikon vähän vaikeempana verisona.
Tein viikonloppuna marjapiirakkaa :)
Vähän tylsemmät kynnet tälläkertaa
En oo vielä keksiny kuvaa noihin kehyksiin, mutta eikö tuokin oo ihan söpö?
Jee sain taas viettää noin tunnin uuden Demin kanssa :)
Tää nyt oli tällanen pikapostaus, pyydän anteeksi kun en keksinyt mitään kiinnostavaa :d. En odota mitään kommenttivyöryjä. Sunnuntaiksi yritän keksiä jotain kivaa.
Joku kysyi että mikä minusta tulisi. Mitä minä haluan elämältä. Mistä minä tietäisin. Enhän välttämättä haluakkaan tietää. Eikö tää epätietoisuus kuulu kasvamiseen. Mä en ehkä tiedä mikä musta tulee, mutta ainakin tiedän mikä musta ei tule.
Oon jo oppinu sen että oon enemmän taiteellinen kuin urheilullinen. Liikka on aina 7, ja siellä se varmaan pysyykin. Ei mulla taidot tai motivaatio riitä sitä nostamaan. Mutta musiikki mulla on aina ollut 10. Ja se pysyy siellä peruskoulun loppuun koska en ottanut sitä valinnaiseksi (halusin jotain mitä en niinkkään ´harrasta´ vapaa-ajalla, jotain uutta. Saimme ottaa vain 2 valinnaista).Mä tiedän että rakastan kirjoittamista. Rakastan musiikkia, soittamista, ja laulamista. Missään noista en oo erikoisen hyvä, mutta kaikessa kehittyy.
Mun mielestä on hyvä että ei oo tulevaisuudesta mitään tietoa. Mielipiteet muuttuu, elämäntilanteet muuttuu, ihan kaikki. Esimerkiksi ala-asteella pojat oli niin ällöttäviä, mutta mitä me nyt niistä (ainakin osasta :D) ajatellaan? Niinpä. Tai sitten saatoit asua pk-seudulla, ja muutit pikkupaikkakunnalle. Ehkä se meni toisinpäin. Kumminkin sen mukana muuttui kaikki. Sun unelmat saatto murskaantua, tai sitten sait paljon uusia. Jos ovi menee kiinni, avautuu ikkuna.
Lapsena susta piti tulla prinsessa, sitten eläinlääkäri, ja sen jälkeen opettaja. Saatoit myös haluta olla palomies tai Joulupukin pajalla töissä. Mun mielestä on hyvä että nämäkin unelmat vaihtuu. Mutta ne voi myös pysyä samana monta vuotta. Ei sillä että siinä olisi mitään vikaa että haluat ehkä vieläkin olla tonttu, mutta aina kannattaa olla avoin muille vaihtoehdoille
Oon miettiny kesällä paljon kaikkee tällasta. Ennen yläastetta haaveammattina mulla oli opettaja. Joo, voisin olla historian, enkun, tai ehkä musiikin opettaja, mutta ei se enään kuulosta ihan niin hyvältä idealta. Mutta ainakin mulla on vaihtoehtoja, musta voi tulla ihan mitä vaan. Mun elämä, tai mieli, on nyt niinku iso sotkunen huone. Mutta ei mua haittaa alkaa siivoamaan sitä. Ootan innolla että se on puhdas ja selkeä, ja pääsen sisustaan sitä. En tiiä mitä siitä tulee, siinä menee tosi kauan, mutta kaikki aikanaan. Ensin pitää keksiä mihin työnnän ne turhat tavarat.
Olin ihan varma että en saa tälle päivälle postausta tehtyä. Heräsin ihan normaalisti kymmenen aikaan, menin syömään, käytin koiran, ja siirryin muutamaksi tunniksi koneelle. Sitten päätin lähtä juoksemaan. En yhtään tiedä mistä sain tämän idean, mutta saavutus mulle jokatapauksessa. Lenkillä en tietenkään jäänyt ottamaan kuvia, vaan juoksin reippaasti sellaisen puolentunnin ajan. Kotona söin taas, ja halusin tehdä jäätelöä. Suklaata ja kuohukermaa meillä ei ollut, joten päätin lähtä Siwaan. Meiltä sinne on ehkä 500m? En oo ihan varma. Kumminkin, kävin pesulla, ja vaihdoin vaatteet. Kävelin ulos ja tietysti satoi kaatamalla. Normaalisti olisin potkinut kengät jalasta, ja lähtenyt takaisin huoneeseeni, muta tällä kertaa otin sateenvarjon, ja lähdin kävelemään sinne. En tiiä mikä mulle tuli. Kumminkin, kaupassa päätin sitten vaihtaa suunnitelmia ja tehdä keksejä. Ostin Talous-suklaata ja ruokasoodaa. Karkkihyllyllä oli muutama tarjous, ja myyjä katsoikin vähän oudosti kun heitin hihnalle suklaalevyn, neljä Marspatukkaa, Daim patukan, ja ruokasoodaa. Ne Marspatukathan ostin ihan huvikseni äitille, iskälle, ja pikkuveljelleni. Mikähän mulle oikeesti tuli. Ei tää oo normaalia.
Mutta ajattelin että ehkä jotakin saattaa kiinnostaa toi resepti.
Tarvitset:
125 g voita
1 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
1 kananmuna
100 g rouhittua hasselpähkinää
120 g rouhittua Taloussuklaata
1 tl vaniliinisokeria
2½ dl jauhoja
1/4 tl suolaa
0.5 tl ruokasoodaa
Vaahdota voi ja sokeri, lisää joukkoon muna.
Yhdistä loput aineet keskenään
Itse työnsin vähän yli puolet suklaalevystä pussiin, ja hakkasin nuijalla suklaan palasiksi :D
Tuosta vielä vähän pienensin noita paloja, mutta sehän on makuasia.
Sekoita kaikki aineet keskenään
Nostele pellille lusikoilla pieniä palasia taikinaa. Jätä reilusti tilaa keksien väliin.
Paista 200´C noin 8 minuuttia, anna jäähtyä.
Eihän nuo mitään kauneuden riemuvoittoja oo, mutta maku oli ihan älyttömän hyvä :). Tein noita viimeksi joskus 5 luokalla, ja löysin taas reseptin. Kannattaa testata ;). Ohjeen mukaan noita tulee 60kpl, mutta jos teet samankokosia ku minä, niitä tulee n.35.
Koulun jälkeen tapani mukaan söin, ja siirryin yläkertaan tietokoneelle. Siinä sitten sain jonkinlaisen inspiraation koruistani. Otin muutamia kuvia, ja ehkä joskus voisin tehdä korupostauksen. Katsotaan nyt. Koska nyt olen yksin kotona, kuuntelen musiikia ja syvennyn siihen ihan kunnolla. Ihan pakko linkata muutama biisi.
Sain vaihdettua tuohon ton lapun :)
Kasvi on oikea vaikkakin näyttää muoviselta, kukat on jotkut ikivanhat pinnit :)
Kyllä, pöllin veljeltäni Zlatanin elämänkerran, ja aloittelin jo sen lukemista. Ihminen joka inhoaa jalkapalloa. Miettikää sitä. Mutta koska Kreetta kyseistä kirjaa suositteli (ei itsekkään mikään jalkkisfani ole), niin päätin kirjan lukea. Tykkään kirjan kirjoitustyylistä. Tosi suoraa tekstiä, eikä Zlatan ole säästellyt sanojaan. Suosittelen niille jotka ei tuota vielä ole lukenut, voitte yllättyä positiivisesti! Sitten vielä haluaisin valittaa Efn toiminnasta. Täytyy sanoa että vaikka varauksesta ei ole kuukauttakaan, olen pettynyt. En aluksi saanut varmistussähköpostia (Juu saattoihan se olla omakin vika), ja joutuin odottamaan sitä ehkä viikon. Kun itse lähetin heille s-postia he vastasivat. En kuitenkaan saanut MyEf tunnuksia, ja muutaman viikon päästä siitä kun olin lähettänyt sinne toisen valituskirjeen, sain ne. Nyt kuitenkin sivustolla näkyy että lähtöpäivänä minulla ja Kreetalla olisi 2.7, joka on oikeasti tulopäivä. Alkaa ärsyttämään tämä hirveä säätäminen. Muita joilla on ollut samanlaisia ongelmia?
Toinen koulupäivä ohi! Tänään käytiin kirkossa ja leikittiin seiskaluokkalaisten kans. Miten hauska ja virkistävä koulupäivä.. Huomenna alkaa jo lukkarin mukaan, ja arvatkaa rakkaat lukijani (ja te randomit jotka pelkäätte painaa "Liity lukijaksi" nappia) onko minulla vieläkään reppua. Ei, ja nyt oikeasti tarvin apua. Joudun käyttään tota Adidaksen laukkua joka on varmaan 3 vuotta vanha. Ainakin. Kävin tänään myös hammaslääkärissä ja ne paikkas mun hampaan. Mun poski ja ala-huuli on ollu nyt 3.5h puutuneena. En voi syödä enkä juoda, puhuminen on ärsyttävää ja huulet ei taivu hymyyn :d. En tiiä onko tää nyt ihan normaalia, mutta näillä mennään. Mutta nyt on niin hirveä nälkä, että hammaslääkärin käskyjä uhmaten, menen syömään. Tossa on nyt jotain kuvia, ei oo ihan hirveesti mitään kuvattavan arvoista löytynyt :/.
Ekan jakson lukkari.Joo noi maanantain viimeset tunnit on siis kansainvälisyyskasvatusta.
Oon jääny tähänkin koukuun <3
Erittäin järkevä hajuvesien säilytyspaikkani
Olin 8.5.13 1Dn konsertissa Tukholmassa. Tossa oli mun säästöt, ja nyt pitäis vaihtaa tohon 19.6.14 Lontooseen. Katsotaan milloin muistan/jaksan sellaisen säätää.
Jee saatiin vihdoin laitettua uudet verhot + ikkunalauta siistittyä.
Ja muuten, onko kommenteissa se "Meidän täytyy varmistaa oletko robotti." juttu päällä? En tiiä että näyttäiskö se sen mulle jos ois. Mutta sanokaa jos on, niin korjaan tilanteen :).
..jpg)
