Positiivisia ajatuksia

Anteeksi en ehtinyt eilen kirjoittaa, mutta nyt pitäis saaha postaus kasaan :). Nuo kuvat otin eilen kun olin Murun kanssa lenkillä, aurinko oli juuri laskemassa. 

Sain äitiltä eilen tollasen vihon. Koska kannessa lukee People Need Joy, ajattelin alkaa keräämään sinne kaikkia positiivisia lauseita, ajatuksia, tekstipätkiä, ihan kaikkea. Englanniksi tai suomeksi, pitkiä ja lyhyitä tekstejä. Ajattelin kans että kaverit saa kirjoitella sinne jo huvittaa. Viikonlopuksi lähden Keuruulle YChen (Youth Celebration) ja otan tuon sinne mukaan. Koska on aika iso kaveriporukka mukana, niin luulen että tuo saadaan hyvälle alulle. Mutta kommentoikaa kommenttiboksiin mitä kirjotan tonne, keksikää vaikka jotain pienia asioita mitkä teitä ilahdutti tänään.

Ehkä mun pitäs muutenkin alkaa ajattelemaan vähän positiivisemmin. Joka päivä tajuan kuinka negatiivisesti mä ajattelen :D. Pitäs joka päivä keskittyä sellasiin pieniin asioihin mitkä antaa hyvän mielen. Se voi olla aika vaikeeta, mutta pitää yrittää. Tietysti välillä tuntuu siltä että voisi hypätä kalliolta alas tai kaivautua peiton alle ja jäädä sinne. 

Itse pyöräilen kouluun joka päivä 6km suuntaansa. Ja en tiedä mistä se johtuu, mutta aina, siis ihan aina on vastatuuli. Kreetta jotakin selitti siitä että osasyynä siihen on meri ja ilmavirtaukset, mutta arvatkaa tajusinko mitään :D. Bussilla alan kulkemaan kun ilma jäähtyy johonkin 5 asteeseen (?). Kumminkin, sitten istut koulussa neljään tai kolmeen asti, ja taas poljet 6 kilsaa kotiin. Kotona on pikkuveli ja sen kaksi kaveria, ja ne huutaa samalla kun pelaa Black Opsia. Ruokaa ei ole muuta kuin paahtoleipää, tai sitten pitää alkaa tekemään jauhelihakastiketta. Läksyt tekemättä, ja niistäkään ei tajua mitään. Sitten hoksaa että ei ole soittanut soittoläksyjä ja kohta on seuraava tunti. Syöt vähän lisää, tulee läski olo ja haluaisi lähtä lenkille. Ei jaksa, ja jää itsesäälissä kieriskellen sohvanpohjalle katsomaan Foxin reality sarjoja ja selaamaan twitteriä.

Aikalailla noin se menee. Päivittäin samat rutiinit, ajatukset, ja mikään ei muutu. Pitäishän tässä jotain tehdä. Ehkä voisi aloittaa sillä että muuttaa ajattelutapaa. On mukava pyöräillä kouluun kun siinä herää kunnolla samalla ja kai siitä on jotain liikunnalista hyötyäkin. Koulussa näkee kavereita, ja joskus on mukavaa oppia jotain uutta. Kun pyöräilee kotiin, voi mennä rauhallisempaan tahtiin ja nauttia hyvästä säästä, tai sitten virkistävästä tihkusateesta. 

Jotain tuollaista. Kaikessa on jotain positiivista, pitää vain vähän keskittyä. En tarkoita että aina pitäis olla ilonen ja positiivinen. Eihän kukaan jaksa olla sellanen. Mutta aina välillä pitää muistaa miettiä niitä hyviä asioita.